Lasiastia

Kulttuurireissu Mänttään

Heinäkuun helteiden tauottua hiukan viileämmiksi tuli ajeltua Mänttään, joka profiloituu kovasti taidekaupunkina. Eikä ihan syyttäkään sillä tuntuu että joka toinen some-tuttu päivittää kuvia jokop Banksystä tai Banksyn jonosta. Mantän Serlachius museot Göstä (sebanksy) ja Gustaf tarjoavat jo sinällään käymisen arvoisen paketin. Siihen kun laitetaan päälle Kuvataiteen Valtakunnan vastavalmistuneiden taiteilijoiden näyttely ja putiikit Myllyrannassa niin äkkinäinen turisti on kulttuuriähkyssä.

Kulttuuriähkyyn auttaa mukavasti pari paikallista kirpputoria. Isompi niistä on kirpputori Amandan Aarteet, joka on hyvin aktiivinen myös facebookissa. Aukioloajat ainakin kannattaa näin kesäaikaan tarkastaa ennen paikalle menoa. Kirpparilla on mukava vilske ja noin 150 erikokoista ja hintaista myyntipaikkaa takaa että tavaraa on monenlaista ja jokalähtöön. Mieleenpainuvimmat tuhkikset valikoimissa olivat tällä kertaa bitossikeramiikkaa ja kotimaisten naismuotoilijoiden, Saara Hopean ja Tamara Aladinin käsialaa.

Mäntän torin lähellä on pienempi lahja- ja sisustusliike Sinkkisydän, jossa on mös kirpputoripöytiä. Liike on todella myäs sisustusliike ja sen huomaa: kaikki on kauniisti esillä ja liikkeessä on mukava asioida. Tavaraa on järjestetty myös myymälän ulkopuolelle kadulle, jossa bongasin Oiva Toikan pienen Vilja-maljakon ja Tamara Aladinin punaisen matalamman Carmen-kääntövaasin ja ihan edukkaaseen hintaan vieläpä. Kun tuli kauppiaan kanssa puhe tuhka-astioista, niin niitä etsittiin takahuoneesta asti eli palvelu oli parasta mahdollista. Esineistä mileen jäi Eero Rislakin Riihimäen Lasille tekemät Katja kynttilänjalat – mieli tekisi kyllä selvittää tuo Mäntyharjun lasin historia. Ymmärtääkseni Rislakki ja kyseinen lasisto oli suunniteltu siellä?

Maalaiskirppis ja kahvitupa Iittalassa

Iittala on Suomen ja jopa maailman mittakaavassa legendaarinen lasipaikkakunta ja tällä kertaa oli kulmana tutustua hiukan kirpparinäkökulmaan.

Iittalan Omakotiyhdistys järjesti peräkonttikirppiksen, jonne päädyin Facebook-markkinoinnin uhrina. Paikka löytyi Iittalan S-marketin naapurista ja siellä oli parikymmentä myyjää, kirjaimellisesti takakontit auki. Pari tuotetta sieltä tarttui mukaan, niistä tuonnempana kunhan selviää mitä ihmettä tuli ostettua…

Mukava esine oli myös pini noin 60mm halkaisijaltaan oleva noin 15mm korkuinen lasinen tuhkis, jossa oli asuntovaunun ja sillan kuva. Myykjä epäili että teettäjä voisi olla paikallinen karavaanariyhdistys.. Sillaksi veikattiin Sääksmäen siltaa, joka oli hoodeilla.

Peräkonttikirppikselta siirryin Maalaiskirppis ja kahvitupaan Iittalan Haapsamontielle. Paikka oli kaikkien kuultujen kehujen arvoinen miljöön ja munkkikahvien osalta. Tuhkisten ja muun vintagelasin osalta paikka ylitti kaikki odotukset, kuten kuvagalleriasta näkyy. Iittalan uniikkeja protokappaleita ultima thule -sarjan ja jonkin muun (minkä?) pohjalta. Käykäähän pistäytymässä jos lauantaina tai sunnuntaina satutte suunnille!

Kirppareilla on runsaudenpula

Kirpparipäivä on juhlapäivä tuhkakuppien keräilijöille ja tutkijoille. Ihmiset todellakin haluavat luopua tuhkakupeistaan ja niitä on useissa pöydissä, joissa on muutakin vastaavaa talousesineistöä. Raskaita lasiesineitä ei myöskään hinnoista päätellen haluta kantaa takaisin kotiin.

Heinäkuu taitaa olla tavallisten suurkirppareiden pitäjille sen sijaan melkoinen kujanjuoksu. Eipä taida olla liikaa väkeä tuomassa tavaraa – harva näyttää haluavan ottaa kirpparipöytää huolekseen lomakuukauden ajaksi. Eli kirppareilla on paljon pöytiä tyhjänä, mikä on huono asia. Hyvä asia asiakkaan kannalta sen sijaan on se että ns. vakipöytien pitäjät näyttävät laittavan tavaransa puoleen hintaan kun väkeä liikkuu vähemmän.

Ohjelmassa oli Nekalan kierrätyskeskus, jossa lasitavaran hinnat eivät kierrätyskeskustyyliin päätä huimaa muutenkaan. Muutamia tuhkiksia siltä löytyikin ja yksi painava lyijylasinen astia lähti mukaan asti. Ihan sillä että muistaisin vähän tutkia näistä kristallisen oloisia puristelasiastioita joskus netistäkin vähän tarkemmin…

Tuntematon tuhkis, Nekalan kierrätyskeskus

Kierrätyskeskukselta ei ole pitkä matka Tampereen Koivistonkylän Prismakeskuksessa olevaan kirpputori Silinteriin. Omien mainostensa mukaan kirpputori on Tampereen suurin.

Veikkasin etukäteen että tuhkiksia lienee piiloutunut kirpparipöytiin vähintään kymmenkunta. Puolessa välissä pöytiärivistöjä totesin olevani uuvuksissa, tuhkiksia oli varmaan parikymmentä, joista useimmista on kuva blogahduksen galleriassa. Kuvat löytämistäni kohteista ja hinnatkin useimmista pätkähtelevät myös instaan, jos joku sitä haluaa sitä kautta seurata.

Pari esinettä jäi erityisesti mieleen. Kuvissakin Saara Hopean Stadion on melko vaikuttava. Puristelasinen, vuodesta 1959 alkaen valmistettu, pelkistetyn upea esine teki todella vaikutuksen kun sen otti käteen. Yllättävän suuri ja painava, massivinen ilmestys. Normaalihinnat taitaa olla jopa yli kolmenkymmenen euron, joten 13 euroa ei tuntunut nyt kauhean pahalta.

Saara Hopea, Stadion, Kirpputori Silinteristä

Toinen esine, joka teki vaikutuksen oli Kaj Frankin Kastanja, KF211, suunniteltu Nuutajärvelle 1957. Tuhkis, tai taidelasi kuten lapussa luki, oli piiloutunut erääseen kahvikuppiin ja taisinpa löytää sen ihan vahingossa. Tämän esineen koko on vaatimaton, noin 30mm korkea ja 65mm pitkä, mutta kerrassaan vaikuttavan upea. Tämä yksilö jäi hinnastaan huolimatta (8€) kauppaan, koska pinnassa oli melko huomaamaton särö. Vitriinistä olisi saman mustan helmen saanut 39 eurolla.

Tuhkakupit – uhka vai mahdollisuus

Harvoille taideteollisille tuotteille on käynyt niin hölmösti kuin tuhkakupeille. Tuote sinällään on usein upea: lasidesignin suurimmat nimet Muranosta Nuutajärvelle ja New Yorkista Humppilaan veivasivat vuosikymmeniä toinen toistaan vaikuttavamman näköisiä ja käyttötarkoitukseensa erinomaisesti soveltuvia tuhka-astioita.

Vaan kuinkas sitten kävikään kun, ilmeisistä kiistämättömistä terveydellisistä syistä johtuen, tuhkakupeista tuli muutamissa vuosissa designlasin paarialuokka: syrjitty, hyljeksitty tuoteryhmä, jota kukaan ei halua laittaa näytille eikä omistaa. Mieluummin niistä vaietaan tai kutsutaan kiertoilmauksin, tiedostaen tai tietämättään. Tänä päivänä myynnissä olevia tuhkakuppeja kutsutaankin usein ”maljoiksi”, ”uniikeiksi esineiksi” tai ”tuikkuastioiksi”.

No miksi sitten keräillä tuhkiksia?

Designlasi on kaunista, oli alkuperäinen käyttötarkoitus mikä tahansa; ja ainahan tavaroille voi yrittää keksiä uusia käyttötarkoituksia
Erityisesti tuhkakupeiksi tunnistettavat esineet ovat, varsinkin kirpputoreilla, hyvin edullisia
Designlasin piiriin kuuluvien tuhka-astioiden kirjo on keräilijän kannalta mukavan rajallinen

Tämä sivusto syntyi tarpeeseen: edellä mainituista syistä aloin keräillä tuhkiksia ja kirpputoreilla ja turuilla kierrellessäni kaipasin lisää tietoa, mielellään yhdestä paikasta. Täydennän sivustoa ja kokoelmaani pikkuhiljaa. Tervetuloa mukaan!

Siis kirjaimellisesti, tervetuloa mukaan keräilyharrastukseeni: voit lähettää hyljeksimäsi tuhka-astian minulle, maksan postikulut. Teen siitä sitten jutun blogiini!